- Milja Julia
Fiilis atm: Kurkkua kuristaa, sydämellä on painontunnetta ja nurkan takana häämöttävä maanantai tuntuu kamalalta. Loma on juuri loppumaisillaan ja ajatus arjesta ahdistaa. Mutta miksi? Teenhän niin paljon asioita, joista nautin ja elänhän elämää ja arkea, jonka olen itse luonut ja rakentanut.
Mutta kivatkin asiat muuttuvat ikäviksi, jos niitä on liikaa. Jos ei ole hetkiä hengähtää, jos ei koskaan ehdi tylsistyä tai vain olla, ilman että aikataulut ja suunnitelmat kusevat ja on heti taas myöhässä jostakin deadlinesta, aikataulusta tai suunnitelmasta.
Tämä on tällä hetkellä suurin elämänhallintaan liittyvä ongelmani, jatkuva oravanpyöräni. Innostun asioista paljon ja usein ja haalin ympärilleni suuria ja pitkäkestoisia tavoitteita ja projekteja. En tiedä miten muiden energiat jakautuvat, mutta itselläni tuntuu olevan jatkuva vaihtelu suuren energiamäärän ja totaalisen väsähtämisen välillä.
Juuri nyt kaipaisin vain rauhallista arkea ilman stressiä ja tavoitteita. Oikeastaan miksi koko ajan pitää tavoitella jotain lisää, jotain enemmän? Ja miksi, vaikka olen jo monesti löytänyt itseni tästä samasta tilanteesta, olen jälleen tässä? Enkö ole oppinut mitään. Blaah.
Kun elämä alkaa tuntua harmaalta ja raskaalta ja viikot ilottomilta, ei syynä ole enää ahdistus tai masennus, kuten aiemmin. Nykyään tuollaisten tunteiden syynä on rehellinen väsymys ja stressi.
Istun juuri junassa, matkalla kotiin muutaman päivän ihanalta lomalta Kuusamon ihanista pakkasmaisemista. Oloni täytyisi varmaan olla energinen ja latautunut mutta päinvastoin: usein koen ylipäätään lomista huonoa omatuntoa ja jatkuva ajatus siitä, että pitäisi olla kontrollissa tai tekemässä jotakin, edistämässä jotakin, kehittämässä jotakin vaivaa, oli sitten arki tai juhla.
Miten jotkut onnistuvat elämään hitaasti ja olemaan silti rauhattomia?
Miksi itsellä tuntuu edelleen, kaikkien lukuisten itsetietoisuutta lisäävien harjoitusten, kirjojen ja kirjoittamisen jälkeen vain kaksi vaihdetta: täysiä tai ei ollenkaan.
Tuntuu hieman hankalalta kirjoittaa asiasta, joka on vielä kesken, selvittämättä. En tiedä vielä miten tulen löytämään tasapainon, mutta toivon saavuttavani sen mahdollisimman pian.
Tekisi mieli pyyhkäistä kaikki tyjäksi, kuin avata uusi sivu tai oikeastaan kokonainen uusi vihko, tarkastella itseäni rehellisesti ja miettiä, että millaisen elämän tässä nyt itselleen rakentaisi, jotta se sopisi omaan rytmiin, persoonaan ja arvoihin.
