BLOGITAUSTA.png

Milja Julia

LIFESTYLE, WELLNESS & MAKEUP

  • Milja Julia

Fiilis atm: Kurkkua kuristaa, sydämellä on painontunnetta ja nurkan takana häämöttävä maanantai tuntuu kamalalta. Loma on juuri loppumaisillaan ja ajatus arjesta ahdistaa. Mutta miksi? Teenhän niin paljon asioita, joista nautin ja elänhän elämää ja arkea, jonka olen itse luonut ja rakentanut.


Mutta kivatkin asiat muuttuvat ikäviksi, jos niitä on liikaa. Jos ei ole hetkiä hengähtää, jos ei koskaan ehdi tylsistyä tai vain olla, ilman että aikataulut ja suunnitelmat kusevat ja on heti taas myöhässä jostakin deadlinesta, aikataulusta tai suunnitelmasta.


Tämä on tällä hetkellä suurin elämänhallintaan liittyvä ongelmani, jatkuva oravanpyöräni. Innostun asioista paljon ja usein ja haalin ympärilleni suuria ja pitkäkestoisia tavoitteita ja projekteja. En tiedä miten muiden energiat jakautuvat, mutta itselläni tuntuu olevan jatkuva vaihtelu suuren energiamäärän ja totaalisen väsähtämisen välillä.


Juuri nyt kaipaisin vain rauhallista arkea ilman stressiä ja tavoitteita. Oikeastaan miksi koko ajan pitää tavoitella jotain lisää, jotain enemmän? Ja miksi, vaikka olen jo monesti löytänyt itseni tästä samasta tilanteesta, olen jälleen tässä? Enkö ole oppinut mitään. Blaah.


Kun elämä alkaa tuntua harmaalta ja raskaalta ja viikot ilottomilta, ei syynä ole enää ahdistus tai masennus, kuten aiemmin. Nykyään tuollaisten tunteiden syynä on rehellinen väsymys ja stressi.


Istun juuri junassa, matkalla kotiin muutaman päivän ihanalta lomalta Kuusamon ihanista pakkasmaisemista. Oloni täytyisi varmaan olla energinen ja latautunut mutta päinvastoin: usein koen ylipäätään lomista huonoa omatuntoa ja jatkuva ajatus siitä, että pitäisi olla kontrollissa tai tekemässä jotakin, edistämässä jotakin, kehittämässä jotakin vaivaa, oli sitten arki tai juhla.


Miten jotkut onnistuvat elämään hitaasti ja olemaan silti rauhattomia?

Miksi itsellä tuntuu edelleen, kaikkien lukuisten itsetietoisuutta lisäävien harjoitusten, kirjojen ja kirjoittamisen jälkeen vain kaksi vaihdetta: täysiä tai ei ollenkaan.


Tuntuu hieman hankalalta kirjoittaa asiasta, joka on vielä kesken, selvittämättä. En tiedä vielä miten tulen löytämään tasapainon, mutta toivon saavuttavani sen mahdollisimman pian.


Tekisi mieli pyyhkäistä kaikki tyjäksi, kuin avata uusi sivu tai oikeastaan kokonainen uusi vihko, tarkastella itseäni rehellisesti ja miettiä, että millaisen elämän tässä nyt itselleen rakentaisi, jotta se sopisi omaan rytmiin, persoonaan ja arvoihin.


Talviyö ja pakkasmetsä rauhoittaa ja on kaunista katseltavaa. Kunpa tuon rauhan saisi ikuisesti mukaansa.

Ajattelin taas kirjoitella tammikuun lempparijutuista ja kirjoittaa samalla yhteenvetoa kuluneesta kuukaudesta ja juoksuharrastuksesta.


Mistähän sitä aloittaisi. Fiilis ei ole yhtä reipas kuin tammikuun alussa ja ärsyttää myöntää, että juoksutavoite ei kyllä ole edennyt niin kuin olisin halunnut. Ja nyt mennään vasta helmikuussa. Mietin paljon, miten tästä asiasta kirjoittaisin. Mutta sen sijaan, että jatkaisin kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista ja mustavalkoista kaikki tai ei mitään -asennetta, ajattelin pohtia sitä, mikä on kuitenkin onnistunut ja missä asioissa täytyy pohtia tavoitteita uudelleen. Mietin myös paljon suhtautumistani tähän blogiin ja julkisesti kirjoittamiseen, mutta tämän blogin tarkoituksena on reflektoida elämääni ja käsitellä avoimesti erilaisia onnistumisia ja epäonnistumisia, joten ei olisi mitään järkeä vain sivuittaa niitä asioita, jotka eivät onnistuneet kovin hyvin. Tällaisen kieltämisen myötä ei ainakaan ikinä tule tapahtumaan mitään muutosta, johon kuitenkin aidosti pyrin. Haluan myös tunnistaa omat sudenkuoppani ja toivon, että ääneen ne sanomalla tai kirjoittamalla, hahmottaisin ehkä selkeämmin omaa toimintaani.


Yksi suurimmista haasteistani, mitä tulee elämänhallintaa, on edelleen se, että haluan paljon asioita, suunnittelen ja järjestelen ja yhtäkkiä huomaan taas kalenterini olevan aamusta iltaan täynnä - ei kenenkään muun vaatimia asioita, kuin itseni. Hyvällä vauhdilla alkanut juoksuharrastus alkoi pikkuhiljaa tuntua taakalta, stressin aiheuttajalta vaikka kuitenkin tunsin tyytyväisyyttä siitä, että sain itseni liikkeelle ja tein oikeasti jotakin oman vointini ja kuntoni eteen. Kuitenkin, pikkuhiljaa aloin lipsua itselleni laatimista aikatauluista milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Toki väliin mahtui viikko, jolloin olin kipeänä ja tämä oli omiaan lannistamaan hyvin alkanutta kuntoiluvaiheitta.


Ei vitsi, nyt vain ei onnistu 3-4 kertaa lenkkeily viikossa. Ei nyt, kun kalenteri on täynnä opiskelutehtäviä, yrityksen pyörittämistä ja henkisesti kuormittavaa päivätyötä, jonka jälkeen tarvitsen välillä aikataulutonta olemista palautuakseni. Ehkä ei olekaan tarkoitus, että tavoitteita kohti kuljetaan sekuntikello kädessä ja kalenteri täynnä minuutilleen aikataulutettuja suunnitelmia. Äh, ja ihan kuin tämä olisi ensimmäinen kerta kun saatan kalenterini ja itseni tuohon tilanteeseen. Haaveilen usein ajasta, jolloin voisin vain hengailla töiden jälkeen, ottaa rennosti ja olla, mutta en kuitenkaan ikinä mahdollista tuollaista aikaa itselleni, koska jokin tunne ja ajatus kehottaa olemaan hyödyllinen ja aikaansaava. Olen miettinyt asiaa paljon, ja tunnistan kyllä olevani luonteeltanikin aktiivinen ihminen: nautin siitä, että työn alla on erilaisia inspiroivia projekteja ja itseni kehittämiseen liittyviä juttuja. Mutta jos aikatauluni kusevat yhden päänsärkyisen illan takia, on itselleni laatimani aikatauluni ehkä liian tiukka.


Tämä postaus nyt on tällaista puhdasta ajatuksenvirtaa, vailla selkeää alkua ja loppua. Mutta tuntuu hyvältä kirjoittaa tästä asiasta. Tuntuu (tavallaan) hyvältä myöntää, että kunnianhimoinen suunnitelmani olla super ihminen, olla hyvä töissä ja koulussa, yrityksen parissa ja urheilla ja joogata aktiivisesti, ei onnistunutkaan niin kun halusin. Koska nyt kun tilanne on käsitelty ja kohdattu, voin miettiä uudestaan. Olisiko kuitenkin yksi lenkki viikossa realistinen tavoite, yksi joogakerta ja lisäksi arkiliikuntaa? Ja ei, ei tosiaan ole eka kerta kuin tavoitteeni heilahtelevat äärilaidasta realistisempiin ja takaisin, uudestaan ja uudestaan. Unohdan usein suunnitelmistani rentouden, hyvän mielen ja hauskanpidon. Ikäänkuin hauskanpito ei olisi tarpeeksi arvokas asia kalenteriin merkittäväksi.


Pitkälle on tämän aiheen kanssa tultu, mutta vielä on tekemistä. Toivon, että jaksan kirjoittaa blogia pitkään ja että voin esimerkiksi vuoden päästä palata tähän postaukseen ja todeta, että olen oppinut jotain, mennyt aidosti eteenpäin ja löytänyt tavan elää hetkessä, nauttia ja rentoutua ja silti huomata saavuttavani asioita. Välillä mustavalkoinen mieleni kokee, ettei asioita voi saavuttaa kuin työn ja tuskan kautta. Haluan todistaa itselleni tuon ajatuksen olevan väärä.


Phuuh, nyt kun on avauduttu niin voisin siirtyä tammikuun lempparijuttuihin:


1. Uuden vuoden alkaminen.

Uudessa vuodessa on aina sellainen ihana, toiveikas ja fresh viba. Ja vaikkei kaikki mun the isot suunnitelmat olekaan menneet ihan nappiin, on silti nyt vasta helmikuu ja koko ihana, uusi vuosi edessä.


2. Koulutehtävissä edistyminen.

Tahmean loppuvuoden jälkeen tuntui hyvältä saada yhden viikon aikana n. 40 sivua tekstiä kasaan! Jihuu.


Koulukaveri.
Tilasin mustan, sinisen ja harmaan elumenin. Toistaiseksi kokeillut vasta mustaa ja sinistä, molemmat hyviä ja tummia sävyjä! Ajattelin jossain vaiheessa vaihtaa tummanharmaaseen ja koittaa saada aikaan coolin tyven.

3. Elumen-hiusvärit.

Mä olin jo luopunut mustista ja tummansinisistä hiuksista, koska ajattelin etten uskalla enää värjätä normi kaupan väreillä. Mutta sitten, ihanan kaverini suosituksesta päädyin kokeilemaan elumen -hiusvärejä, jotka toimii ilman hapetetta, sopii allergisille eivätkä värit sisällä haitallista ammoniakkia tai PPD:tä. Ja nyt saan olla taas mun all time favourite hiusvärissä, sinimustassa.


4. Kunnon talvi.

Tämä ei selittelyjä kaipaa!


Ps. tiedättekö miten vaikeeta on poiketa jostain jutuista, kuten siitä että asioita pitäisi olla luettelossa aina jokin tietty määrä, esim. 5? Nyt poikkean, ihan vaan periaatteesta ja koska en keksi mitään muuta.


Miten teidän vuosi on alkanut?

  • Milja Julia

Olen yrittänyt kuunnella itseäni ja kunnioittaa tarpeitani enemmän lähiaikoina. Huomaan olevani mieleltäni levoton ja hieman alavireinen, joten ajattelin tehdä pienen rauhoittumisrituaalin, jonka myötä olo paranisi ja pääsisin ns. irti negatiivisista oloista ja ajatuksista helpommin. Olen viime päivinä kärsinyt myös jatkuvasta päänsärystä, mikä ei ainakaan nostata fiiliksiä, joten ei muuta kuin kaikki keinot käyttöön olon parantamiseksi.


Rituaalin sisältö

Jokainen voi suorittaa rituaaleja tavoin, jotka itselle parhaiten sopivat. Itselle tavaksi muodostuneeseen rituaaliin kuuluu:

  • meditointi

  • kirjoittaminen

  • korttien nostaminen

Rituaalini eivät kuitenkaan noudata mitään tiettyjä sääntöjä, vaan lisäilen ja poistan niistä osuuksia sen mukaan. mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Viime päivinä olen pyöritellyt paljon monimutkaisia juttuja päässäni, vatvonut vanhoja asioita ja murehtinut tulevia. Tästä syystä haluan tämänpäiväisessä rituaalissa meditoida eli maadoittua, kirjoittaa eli tyhjentää päätäni ja nostaa (tarot)kortin, eli saada uusia näkökulmia.

Rituaaliin valmistautuminen

Itse rituaalin vaiheiden lisäksi olennaista on tilassa oleva:

  • musiikki

  • tunnelma

  • tuoksut

  • mukavuus

  • juoma/ruoka

Musiikki. Rakastan matalia taajuuksia ja koenkin niiden rauhoittavan minua paremmin kuin mikään muu musiikki. Suositukset esimerkiksi alta löytyvälle meditaatiomusiikille (suosittelen kuulokkeita). Musiikin taajuudet ovat myös siitä mielenkiintoinen asia, että ne vaikuttavat sekä kuulo- että tuntoaistin kautta. Tietyt taajuudet myös vaikuttavat ihmiseen esimerkiksi lisäten keskittymiskykyä tai inspiraatiota, rauhoittaen tai helpottaen nukahtamista. (Lähde) Valitsen yleensä taustalle minimalistista instrumentaalimusiikkia, sillä muuten huomio kiinnittyy liiaksi musiikin sanomaan ja mieli alkaa harhailla.

Tunnelmaan vaikuttaa esimerkiksi huoneen siisteys ja valaistus. Itse tykkään siistiä tilan, himmentää valot ja sytytellä kynttilöitä mahdollisimman ihanan ja maagisen tunnelman takaamiseksi. Tärkeää on myös, että saa olla rituaalin aikana rauhassa eikä ulkoista häiriötä ole.

Tuoksut. Mitä enemmän rentoutumista tukeavia aistiärsykkeitä on, sitä helpompi on päästä rauhalliseen tilaan. Hajuaisti on yksi vahvimmista aisteistamme ja tämän vuoksi haluan aina polttaa esimerkiksi suitsuketta tai tuoksukynttilöitä rituaalien aikana. Myös diffuuseri on erinomainen vaihtoehto. Tällä hetkellä olen tykästynyt suitsukkeissa vaniljaan, kaneliin ja eukalyptukseen ja olen jo kivasti ehdollistanut itseni niiden tuoksuun ja rauhoitun oikeastaan heti, kun haistan tutun, ihania mielikuvia ja muistoja herättävän tuoksun ilmassa.


Mukavuudella viittaan yksinkertaisesti siihen, että päällä on mukavat vaatteet ja tarvittaessa viltti ja villasukat, ettei paikolla ollessaan tule kylmä. Juhlallisemmissa tilanteissa tykkään yhdistää rituaaliin myös pukeutumisen ja meikkaamisen (kuten uuden vuoden rituaalissa) mutta tällaisessa yksin tehtävässä arkirituaalissa vaatteiden ulkonäöllä ei itselleni ole väliä.


Jotta kaikille aisteille saadaan jotakin, on kiva yhdistää rituaaliin myös jokin juoma tai ruoka. Spesiaalitilanteissa on kiva valmistaa rituaalia varten juhla-ateria, mutta näin arkena pelkkä juoma riittää. Juomana voi olla mitä vaan mikä itsestä tuntuu hyvältä.



Fiilikset ennen rituaalia:

Mieli on täynnä ajatuksia ja olo levoton. Ei oikein tiedä mitä tekisi tai ajattelisi tai miten lähtisi ajatuksiaan purkamaan. Tekee mieli kirjoittaa ja tekee mieli tehdä rituaali, jotta saisi tarkastella sen herättämiä ajatuksia ja tunteita.


Fiilikset rituaalin jälkeen:

Rauhoittunut ja maadoittunut. Meditaatio ja venyttely tekee hyvää. Meditoidessa tulee kyllä aina paljon ajatuksia ja on kiva päästä kirjoittamaan ne jälkeenpäin ylös. Kortit herätti ajatuksia, vahvisti joitan ajatuksia ja sai kyseenalaistamaan omaa käytöstä. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen että olin toiminut oikein. Toisen kortin viimeinen lause, "Palaa voimapaikallesi luontoon" tuntui ajankohtaiselta. Olen jo jonkin aikaa tuntenut olevani irralla luonnosta ja irralla kropasta. On aika jotenkin palautua myrskävästä mielestä takaisin maanpäälle, viettää enemmän aikaa luonnossa ja opetella tuntemaan paremmin oma kehonsa ja reagoimaan sen viesteihin.


- Milja

LIITY SEURAAJAKSI
  • YouTube
  • Instagram

©2020 by Milja Julia.