• Milja Julia

Ajatukset ahdistuksen takana

Minulla on ollut tässä parin kuluneen päivän aikana ahdistuksen tunteita, joita ei pitkiin aikoihin ole tuntunut. Tästä sain ajatuksen reflektoida omaa ahdistustani ja toimintaa, tunteita ja ajatuksia sen takana. En koe enää olevani ahdistunut ja yleensä esiin nousevat ahdistuksen tunteet liittyvät johonkin helposti jäljitettävissä olevaan: väsymykseen, stressiin tai epäterveellisiin elämäntapoihin.

Taide on ollut vahva keino omien tunteiden ilmaisemisessa. Tämä piirros kuvastaa sitä, miten mitkään hyvät asiat, sanat tai teot eivät pysy sisälläni vaan hetken hyvän olon jälkeen sisälläni oli vain surua ja vihaa.

Ahdistus, jota olen parin kuluneen päivän ajan tuntenut, on sisältänyt ajatuksia riittämättömyydestä ja huonommuuden tunteista. Päämäärättömyydestä ja kaiken tekemäni kyseenalaistamisesta. En oikeastaan vielä tiedä, mistä nämä ajatukset juuri nyt ovat päähäni pulpahtaneet mutta eiköhän se selviä, ehkä jo tämän kirjoituksen myötä.


Olen vuosien ajan kokenut riittämättömyyttä sekä itseinhon ja huonommuuden tunteita, jota ovatkin juurisyitä ahdistukselleni, joka pitkittyessään muuttui masennyksesi. Kompensoin huonommuuden tunteita usein suorittamalla tai tekemällä itselleni tiukkoja sääntöjä ja aikatauluja. En aluksi huomannut, että pakoilen tekemisen ja sääntöjen kautta ikäviä tunteitani mutta myöhemmin ymmärsin, että se, että tunsin itseni aikaansaavaksi ja toimeliaaksi lievensi ahdistuksen tunteitani. Mielessäni pyöri sen tyylisiä ajatuksia että "saatan olla huono mutta ainakaan en ole laiska" tai "kun teen asiaa x tai y tarpeeksi, kukaan ei ainakaan pääse huomauttamaan etten olisi tehnyt tarpeeksi". Samaan aikaan päässäni pyöri todella lannistavia ajatuksia kuten "susta ei koskaan tuu mitään" tai "näytät tyhmältä kun naurat" tai päässäni pyöri lista huonoista ominaisuuksistani.


Vaihtoehdot. Tämä piirros kuvastaa sitä, että tiedostin erilaisten vaihtoehtojen olemassaolon mutta silti päätin ns. hakata päätäni seinään ja valita sen reitin, josta ei ole ulospääsyä.

Juuri nyt, tätä kirjoittaessani tunnen voimakasta tunnetta siitä, etten edes viitsi sanoa kaikista ikävämpiä ajatuksia ääneen tai kirjoittaa niitä, sillä nyt jälkeenpäin kun luen vanhoja kirjoituksiani, on teksti niin rumaa ja julmaa etten halua edes toistaa sitä. Ehkä myöhemmin olen valmis puhumaan asiasta kaikessa karmeudessaan, mutten näköjään vielä.


Joskus terapian alkuvaiheessa tein listan säännöistä, joita olin itselleni laatinut ja joiden mukaan täytyi elää. Kaivoin listan esiin sähköpostin uumenista ja nyt jälkeenpäin tarkasteltuani sitä jakaisin kohdat kahteen osaan. asioihin mitä en saa tehdä ja asioihin mitä saan tehdä.








En saa:

- en saa katsoa telkkaria

- en saa pelata

- pitää herätä aina aikaisin

- en saa vain olla

- en saa tuhlata aikaa

- en saa olla laiska

- en saa tehdä asioita, jotka eivät kehitä minua

- en saa katsoa turhia sarjoja

- en saa lukea muuta kuin kehittäviä kirjoja

- en saa nukkua päiväunia


Pitää:

- tehdä koko ajan jotain hyödyllistä

- pitää kuunnella vain opettavaisia podcasteja

- pitää lukea vain opettavaisia kirjoja

- pitää katsoa vain kehittäviä dokumentteja

- pitää tehdä kotihommat HETI töiden jälkeen

- pitää tehdä koulutehtävät (yms.) heti viikonloppuaamuna

- pitää olla ahkera

- pitää kehittyä koko ajan

- pitää laihduttaa

- pitää olla täydellinen


Listassa oli vain murto-osa asioista, joihin liittyi lähes pakkoajatusten omaisia, toistuvia sääntöjä ja rutiineja. Saan varmaan olla onnellinen todetessani, että muistan noita sääntöjä olleen vielä paljon enemmän ja huomattavasti ankarampiakin, mutta en enää muista niitä. Olen siis aika hyvin oppinut muuttamaan elämäntapojani ja ajatuksiani. Onneksi, sillä voin kertoa että erilaisten mielivaltaisten sääntöjen mukaan eläminen oli t o d e l l a uuvuttavaa. Ja nyt jälkeenpäin mietinkin, ettei ihme ettei ahdistus ja masennus helpottanut pitkiin aikoihin kuin elin kuin löyhässä hirressä.


Nyt muistin, että oikeastaan sain ajatuksen tämän aiheen kirjoittamiseen siitä, että tänään todo-listalla on koulutehtävien tekemistä ja huomasin eilen vanhojen tapojen ilmoittelevan vielä itsestään, kun mietin että nyt PITÄÄ laittaa herätys kuudeksi ja tehdä koulutehtävät HETI kun aamulla herää. Aiemmin tuo oli ihan normia, riippumatta siis siitä oliko tehtävillä kiire tai oliko alla nukuttuja tunteja 4 tai 6. Nykyään olen oppinut sitä paljon puhuttua armollisuutta ja itsemyötätuntoa: asioita ei tarvitse tehdä heti ja voin aloittaa aamuni paljon mielekkäämmin, tehden mukavia asioita ja rauhassa, ehkä ulkoillen ja tehden "turhia" asioita, kuten selaten somesta itseäni kiinnostavia asioita jotka saavat minulle hyvän mielen. Koulutehtävien tekeminen tuntuu huomattavasti paremmalta, kun on viettänyt rauhallisen ja kivan aamun, tehnyt vähän jotakin "aivot narikkaan" tyylisiä juttuja niin jaksaa keskittyäkin paremmin.


Tämä oli tällainen pintaraapaisu ahdistukseen ja siihen liittyviin ajatuksiin ja tunteisiin. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut ahdistuksen purkaminen osiin, ajatuksisi, toiminnaksi ja tunteiksi, jotka pahaa oloa aiheuttavat ja jotka sitten muodostavat sekavan mössön jota ahdistuksesi kutsutaan.


Aiheesta riittäisi loputtomasti kirjoittamista, mutta koska kirjoitan tällä hetkellä hyvin flow-tyylisesti, sitä mukaa kun ajatuksia päähän pulppuaa, katoaisi tekstin punainen lanka jos tarttuisin jokaiseen ajatukseen joka päässäni pyöriin. Riittäköön tämä siis tällä kertaa. Haluan myös tähän loppuun vielä todeta että nyt kaikki on hyvin. Sen turvin varmasti pystynkin käsittelemään näitä menneisyyden tunteita, kun olen kaikesta huolimatta selvinnyt.


<3 Milja

Recent Posts

See All
LIITY SEURAAJAKSI
  • YouTube
  • Instagram

©2020 by Milja Julia.