• Milja Julia

Minäkin olen käynyt terapiassa

Ja käyn edelleen. Enkä suostu häpeämään tai piilottelemaan sitä.


Psykoterapiakoulutus ja terapiassa käyminen ovat olleet tapetilla viime aikoina. Psykoterapian puolesta - kansalaisaloite on kerännyt jo hyvän määrän kannatusilmoituksia, 31 576 ilmoitusta tähän mennessä. Kansalaisaloitteen tarkoitus on vaikuttaa siihen, että psykoterapiakoulutus muuttuisi maksuttomaksi. Tällä hetkellä terapiasuunnasta riippuen opinnoista saa pulittaa useita kymmeniä tuhansia euroja. Matka koulutukseen on siis pitkä tai ainakin taloudellisesti haastava, samaan aikaan kun mielenterveysongelmat yleistyvät ja masennuksen sanotaan olevan uusi kansantauti, jonka hoidossa auttaisi mahdollisimman nopea pääsy terapiaan. Hoitamattomilla mielenterveysongelmilla on myös taloudellisia seurauksia ja jopa 51,5% suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia.

Olen jo pitkään miettinyt terapia-asiasta kirjoittamista ja nyt Vastaamoon liittyvän kiristysepisodin myötä en enää malttanut olla puhumatta siitä.


Psykoterapiaan hakeutuminen on ollut tähänastisen elämäni paras päätös ja haluan olla osaltani mukana vähentämässä terapiaan ja ylipäätään keskusteluavun pariin hakeutumiseen liittyvää stigmaa. Kuten moni muukin terapiassa käynyt on kertonut, sanon minäkin sen, että jokaisen ihmisen kannattaisi jossain elämänsä vaiheessa käydä läpi terapiaprosessi. Ei siksi, etteikö voisi pärjätä elämässä ihan hyvin ilmankin, mutta sen takia, että terapiaprosessi on valtava ja ainutlaatuinen matka omaan itseen, ajatuksiin ja tunteisiin. Mahdollisuus oppia niin paljon uutta maailmasta, omasta mielestä ja itsestä kokonaisuutena, mahdollisuutena oppia keinoja, jolla voi vaikuttaa positiivisesti omaan vointiin koko loppuelämän ajan. Mikäli löytää terapeutin, jonka kanssa kemiat natsaa sekä terapiasuunteuksen, joka sopii omiin tarpeisiin, uskaltaisin väittää että terapiasta ei voi olla kuin hyötyä. Toki elämän hankalien solmujen avaaminen voi tehdä kipeää, mutta mielestäni on kuitenkin parempi käsitellä nekin tunteet ja päästää mielummin ulos itsestään, kuin jättää sisimpään muhimaan aiheuttaen kenties passiivisempaa mutta pidempiaikaisempaa tuhoa.


Tämä Vastaamo-case on ihan käsittämätön ja toivotan voimia jokaiselle kiristyksen kohteeksi joutuneella. Onneksi somessa on saanut seurata erilaisten "en lue enkä jaa"- postausten leviämistä ja toivon niiden helpottavan kiristyksestä aiheutuvaa ahdistusta edes hieman. Jos on jo valmiiksi ahdistunut tai voimat vähissä, ei tällaista sotkua olisi todellakaan tarvittu vielä sekaamaan vointia. Onneks olemassa on esimerkiksi kriisikeskuksia, joihin voi ottaa yhteyttä ja keskustella tilanteestaan ja voinnistaan anonyymisti, jos henkilötietojen luovuttaminen tällä hetkellä huolestuttaa.


Olen myös ilahtunut Facebookissa kiertävästä "Minäkin olen käynyt terapiassa" -profiilikuvakehyksestä, josta ryöväsinkin otsikon tähän postaukseen. Ihmiset tulevat yhä enemmän esiin omien terapiakokemustensa kanssa ja uskoisin, että he haluavat tuoda kriisin keskellä oleville tunteen siitä, etteivät he ole yksin terapiakokemuksensa kanssa, saati että omaa terapiaa pitäisi jotenkin hävetä.


En ole nyt lainkaan varma mikä tämän kirjoituksen punainen lanka on. Ehkä päästellä höyryjä, ehkä jollain tapaa ottaa osaa tähän niin tärkeään aiheeseen. Tiesittekö, että kaikki psykoterapeutteina toimivat ovat itsekin käyneet koulutuksen aikana oman terapiaprosessin läpi? Eikö se vain kerro siitä, että käytyään terapian läpi on valmiimpi kohtaamaan muiden hankalia tilanteita ja käsittelemään sekä omia, että muiden ihmisten tunteita ja tilanteita. Miten mielenterveyden selviytymiskeinojen oppiminen voi olla häpeällistä? Tai kenties terapiasta on yleisesti ottaen vielä väärä kuva ja sen sisällöstä ja toimintatavoista tulisi puhua selkeämmin.


Itse olen kokenut terapiakokemukseni hyödyttäneen itseäni paitsi ns. tavallisena tyyppinä, myös ammattilaisena. Ymmärrän esimerkiksi terapiaan hakeutumiseen liittyvän prosessin, osaan kertoa asiakkaille erilaisista terapiasuuntauksista sekä pystyn ehkä ymmärtämään, millaisia asioita asiakas käy läpi omassa terapiassaan. En siis itse ole terapeutti, mutta keskustelutyön ammattilainen ja kohtaan paljon ihmisiä jotka ovat olleet/ovat terapiassa samaan aikaan kun työskentelen heidän kanssaan. Koen hyötyneeni terapiasta kaikilla elämäni osa-aluille.


Huh, kiitos. Olen puhunut. Jos sinä, joka tätä luet, koskaan olet harkinnut terapian aloittamista niin suosittelen tekemään sen niin pian kuin mahdollista!


Ja mitä kiristysasiaan tulee: älä lue äläkä jaa. Kunniota kanssaihmisiä. Tue niitä, jotka ovat kriisissä ja uskalla itsekin pyytää apua, jos sitä tarvitset.


- Milja

25 views0 comments

Recent Posts

See All
LIITY SEURAAJAKSI
  • YouTube
  • Instagram

©2020 by Milja Julia.